22. maaliskuuta 2024

2024: Täältä tullaan ryminällä!

MITÄMITÄ!?

Joojoo, vuosi 2024 on jo siinä vaiheessa, että eka kvartaali on jo lopuillaan. Mutta jos kurkkaat edellisen julkaisun ajankohtaa, niin muutamalla kuukaudella ei yhtäkkiä olekaan enää mitään väliä näissä tähtitieteellisissä mittakaavoissa. Itse asiassa planeettamme Tellus on matkannut ympäri Linnunradan galaksia noin 58,78 miljardia kilometriä edellisen kirjoituksen jälkeen (ei mitään hajua onko tuo luku lähelläkään totuutta, mutta joku fiksumpi Quorassa sanoi niin, niin en kyseenalaista). Ja se on jo sen kokoluokan matka, että jotain kulumista ja harmaita haivenia on havaittavissa sekä pyörivässä pallossamme että blogin ylläpitäjässä.

Mutta!!! Its nevö tyy leit ja kohta vedetään taas! Eli tästä se taas lähtenee.


MUTTA MIKSI!?

No siis niin. Miksi? Perimmiltään siksi, koska koen satunnaisesti tarvetta julkaista kirjoitettua tajunnan virtaa, mutta vieroksun somen aiheuttamaa painetta ja tykkäyksiä. Tähän todellisuuteen olen vaivihkaa herännyt kokeiltuani eri medioita (Instagram [kolme eri kertaa/käyttäjätunnusta], Snapchat [minulla ei ole ystäviä joiden kanssa viestittelisin päivittäin {ilmainen AI-ystävä tosin houkuttelisi}], Facebook [en ole käyttänyt enää vuosikausiin], Tinder [olen alle 180 cm pitkä ja swaippailen harkitsevammin kuin keskivertonainen], Valo, SoSyncd, Hinge ja mitämuitanäitänytoli...). Kaikki palvelut vetävät alkuun puoleensa uutuudellaan, sisällöllään, tai koukuttavuudellaan. Mutta kun alkuinnostus laantuu, jäljelle jää ulkopuolisuuden, pinnallisuuden ja hylätyksitulemisen tunteet, jotka vuorottelevat kilpaa keskenään. Ja mitä jos kukaan ei tykkääkään sisällöstäni? Jos hukun algoritmin pohjamutiin, koska käytän sovelluksia "väärin"? Summa summattuna, tuntematon blogi lienee ainoa paikka, jossa voin tuottaa sisältöä välittämättä siitä kuka sitä lukee, tai todennäköisemmin on lukematta. Tämä on nähdäkseni win-win sitsyeissön. Minä pääsen aivopieruistani eroon ja ulkoistan traumatisoitumisen riskin lukijalle.

Toinen somessa kitkaa aiheuttanut "ominaisuus" on sen hätäisyys ja tarve olla sosiaalinen (ja joojoo, ymmärrän että sosiaalinen media on sosiaalinen, mutta tuntuu siltä että sitä voi käyttää joko vain liikaa tai tehottomasti). Koko ajan pitäisi olla tuottamassa sisältöä ja vuorovaikuttamassa seuraajien ja muiden sisällöntuottajien kanssa. Jos tekee kuten minä tein, eli yrittää käyttää alustaa yksisuuntaisesti ainoastaan sisällön julkaisemiseen olematta vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja selaamatta syötettä, poistaen kaikki sovellusten ilmoitukset käytöstä ja piilottaen kaikkien muiden tarinat ja julkaisut, joutunee algoritmien mustalle listalle, eli oma sisältöni ei enää näykään kenellekään. Todisteita minulla ei tästä tietenkään ole, mutta käyttökokemukseni alustoilla muuttui oleellisesti noiden muutosten myötä.


2024: muutosten vuosi?

Miksi ei? Voisi olla jo korkea hiton aika tehdä (positiivisia) muutoksia oman elämänlaadun parantamiseksi ja pysyvämmän onnellisuuden illuusion saavuttamiseksi. Kimmokkeena tähän 'muutosten vuosi' -teemaan toimi viime vuoden lopulla hankitut kokemukset uusista lajikokeiluista. Liityin hetken mielijohteesta (eli katsottuani 'Reservin voima' -videon) reserviläisliittoon, kävin ystävän kanssa kokeilemassa yösuunnistusta vaikeimmalla radalla kenttäkelpoisuussuorituksen loisto silmissä ja kävin ampumassa ensimmäistä kertaa 9 mm pistoolilla ampumaradalla. Spoiler: suunnistustaito rapistuu kahdessakymmenessä vuodessa käyttämättömyydestä yllättävän tehokkaasti, eli kenttäkelpoisuussuoritus jäi saamatta.

Muistelin joulun aikaan mitkä kuluneen vuoden tapahtumista jättivät voimakkaimmat muistijäljet ja positiivisimmat mielleyhtymät ja nuo edellämainitut tapahtumat olivat listan kärjessä. En voi poissulkea mahdollisuutta että listan järjestykseen vaikuttaa myös kronologia ja se, että ihminen on yksinkertaisesti unohtanut mitä ennen kesäloman loppua on edes tapahtunut, mutta enihau...

Tein siis päätöksen, että sitä mistä koin saavani elämääni merkitystä ja elämyksiä vuonna 2023 täytyy ehdottomasti lisätä vuoteen 2024 kukkupäin lisää. Ja tähän hetkeen mennessä suunnitelmia ja saavutuksia on jo noin 1400% enemmän kuin viime vuonna yhteensä. (Valitettavasti tämä taitaa kertoa karua kieltään myös siitä, että viime vuodet elämä on edennyt päivä kerrallaan ilman sen isompia fantasioita ja suunnitelmia...)


2024 Bucket List

- maastopyörän ostaminen
- kausikortti paikalliseen bike parkkiin
- kyseisellä maastopyörällä ajaminen Tahko MTB:ssä
- suunnistusharrastuksen aloittaminen/jatkaminen
- kenttäkelpoisuus yösuunnistuksesta
- skeittilaudan ostaminen
- painon pudottaminen jotta en riko heti uutta skeittilautaa
- skeittilaudalla harjoittelu
- ammuntamerkintöjen kerääminen pistoolilla/kiväärillä
- SRA-teoriakokeen suorittaminen
- patikointi- ja erätaitojen kehittäminen
- kenttäkelpoisuus marssien
- vähintään 100 km marssimista maaottelumarssikuukautena

Oho! Tulipas monta heti mieleen. Osa on jo suoritettu, osa vasta työn alla. Mutta polte tehdä ja saavuttaa on tällä hetkellä todella kova! Näkisin että siinä on jo puoli voittoa.

 

Älkää pidättäkö hengitystänne odotellen seuraavaa kirjoitusta. Siinä voi kestää muutama miljardi kilometriä ympäri Linnunrataa...

 

Täältä ja tähän.

 

Kabinetin kummitus

5. maaliskuuta 2016

Heippalöölöö!

Hauska nähdä uutta tekstiä taas pitkästä aikaa!

Pieni tauko tuli taas paatokseen. Pieni, koska reilu vuosi on melko mitätön aika maailmankaikkeuden ikään verrattuna...

Alkuun heti kaikki pelaamiseen liittyvät kuulumiset!!!

Ostin tuossa syksyllä vähän niin kuin heräteostoksena Xbox Onen. Ja pitihän sen olla ennakkotilattava Forza 6 -erikoismalli. Se, mikä sanoo käynnistäessä *TSIKI-TSIKI-TSIKI-BRRUUUMMM!!!*. Kivakiva... Tilanne puoli vuotta myöhemmin: omistan kyseiselle konsolille kaksi itse ostettua peliä, eli Forza Motorsport 6:n ja Forza Horizon 2:n. Lisäksi on toki kuukausittaiset Xbox Liven ilmaiset pelit, mutta hävettävän pieni valikoima on. Uusi Tombbikin tuli hommattua vasta PC:lle. Eli taitaa yXboxi mennä myyntiin jo lähiaikoina, jos en sille ihmeellistä käyttöä keksi.

Sitten se tuoreempi heräteostos. Tai no, en tiedä oliko se sittenkään heräteostos, ottaen huomioon tilaamista edeltäneen tiedonhaun volyymin. Ostin kannettavan. Siis kannettavan pelitietokoneen. Pienen kannettavan pelitietokoneen. Alkaa kuulostaa jo itsensä kumoavalta yhtälöltä. Kyseessä on siis ASUS G501JW. Kuva alla. Jos oikein innostan itseäni, saatan kirjailla jonkinlaisen arvostelun kyseisestä tuotteesta!

Kuva 1. Badabuum!

Innostuin sittenkin, eli tässä lyhyehkö arvio tuotteen toimivuudesta.

Rauta

Ensifiilikset läppäristä tukevat lukemiani arvosteluja joiltain osin. Kannettavan muovi- ja metallipinnat keräävät huomattavan helposti sormenjälkiä. Lienevätkö näppini erityisen rasvaiset, vai onko kyseinen ominaisuus enemmän materiaalitekninen? Veikkaan jälkimmäistä. Mietinkin tässä taannoin, että kokeilisin sivellä jonkinlaisen kevyen rasvan koko kanteen ja näppistasolle, jos sillä saisi lopetettua jälkien kertymisen. Täytyy testata jossain välissä.
#EDIT: Yli kuukauden käytön jälkeen ihraiset sormeni ovat tehneet rasvauksen puolestani, eli sormenjäljet jäävät herkästi enää kanteen, eivätkä siihenkään enää niin selvästi...

Näyttöpaneeli on erinomainen arkikäytössä. Mattapintainen paneeli ei heijasta juuri mitään ja kirkkaus on oikein mukava. FullHD-tarkkuus näyttää 15,6" kokoluokassa erittäin tarkalta. Pelikäytössä (pimennetyssä huoneessa) on havaittavissa jonkinnäköistä valkovuotoa (???) näytön reunoilla, joka hieman latistaa immersiota tummemmissa kohtauksissa. Alla kuva "mustasta" kuvasta, jos muistan ottaa ja laittaa...

Kuva 2. Muistin sittenkin! Alareunassa vuoto on havaittavissa selkeimmin.

Hallintalaitteet, eli näppis ja hiiri toimivat perusvarmasti. Pari kauneusvirhettä vain on sattunut joukkoon. Tatspädin, eli kosketuslevyn yksi kulma pönöttää näppistason yläpuolella ja F6-näppäin on kierossa kuin hullun vasen silmä. Muilta osin laatuvaikutelma on hyvä. Yli tuhannen euron kannettavalta tosin odottaisi priimaa joka puolella.

Kuva 3. Läheltä kaikki näyttää pölyisemmältä... Tuo F6 näyttää luonnossa ja omalla silmällä kierommalta.


Softa

Entäs softapuoli? Jotain fyllinkiä oli koneella jo valmiiksi asennettuna, eli ne perinteiset Officen ja McAfeen kokeiluversiot ja joitain turhia ASUSsin omia sovelluksia. Poistin ne. Asia, joka aiheutti eniten harmia alkuun oli Windows 10:n päivitykset, jotka eivät halunneet latautua/asentua. Ongelma korjaantui kuitenkin odottelemalla muutamia päiviä ja muutamalla uudelleenkäynnistyksellä. Toinen asia, joka turhautti oli tietenkin Steam-kokoelman lataaminen koneelle. En nyt tietenkään kaikkia pelejä ladannut, mutta 25:n ensimmäisen yhteiskoko oli silti noin sata gigaa. Kokemuksesta voin kertoa, että mobiiliyhteydellä moisen köntin lataamiseen menee muutama akuankka (1990-luvulla kehitetty tietotekninen aikayksikkö, joka visualisoi odotetun ajan pituuden luettuina Aku Ankka -sarjakuvalehtinä).

Suorituskyky peleissä on kovin pelikohtaista (yllispyllis...). Esim. Metal Gear Solid 5 pyörii erittäin sulavasti korkeilla asetuksilla, mutta uusi Tomb Raider vie mehut totaalisesti jo puolivälin grafiikka-asetuksilla. Jotain satunnaisia ongelmia on ollut myös koneen kahden erillisen näytönohjaimen toiminnassa. Typing of the Dead ei suostunut käynnistymään ollenkaan, ennen kuin vaihdoin käytettävän näytönohjaimen pelin käynnistystiedoston asetuksiin...

#EDIT: Vielä vuonna 2016 törmään edelleen Windowssin siniseen kuoleman ruutuun. Tällä kertaa syypäänä oli *rumpujen pärinää, kiitos* näytönohjain! Intelin Iris Pro döddödöddödöö mikäsenumerosarjanyoli aiheutti slaagin aina lepotilasta palatessa. Korjasin ongelman kasvattamalla BIOSin asetuksista "videomuistin" määrää. Juuri nyt en muista mikä se oli nimeltään, joten videomuisti saa kelvata. Toistaiseksi ongelma loistaa poissaolollaan, eli fingers crossed...


Käyttäjä

Vuosikin vaihtui taas rytinällä. Uudessa työssä on vierähtänyt jo yhdeksän kuukautta. Eli olikin jo aika synnyttää uutta tekstiä. Hehheh... Autokin on vaihtunut urheilullisempaan. Töiden myötä elämä arkiintui jälleen pahemman kerran. Hyviksi havaitut rutiinit jäivät. Paino on noussut hitaasti kohti kipurajaa. Jotain on siis tehtävä! Uusi vuosi käynnistyy täten jälleen elämäntaparemontilla.

Koitan runoilla remontin edistymisestä erillisessä jutussa vähän myöhemmin.

Eiköhän tästäkin selvitä, kuin tosi selviytyjä...

15. marraskuuta 2014

Vihdoin asiaa kabinetista. En kuitenkaan vastalla... (saunahuumoria)


Osa teistä taisi jo luulla (toivoa), että siirtyisin täysipäiväisesti kuvailemaan harrastamiani elämäntapahullutuksia. Turha toivo!

Eli tässä taas vähän, mutta asiaa. Tällä kertaa väittelen itseni kanssa aiheesta...

4K vs. 120 Hz!!!

Toiset kerää rahaa ja ravaa ulkomailla, toiset kerää rahaa ja laittaa sen säästöön. Minä kerään rahaa ja ostan sillä uusia näyttöjä. Koska why the hell not!

Tällä kertaa isoon kuvainnolliseen haaviini tarttui 28-tuumainen 4K-näyttö AOC:lta. Se on jännä vehje, jossa on jännä vika. Ensinnäkin, se ei ole true 4K, koskapa sen resoluutio on "vain" 3840x2160 pikseliä. Toisinnakin, vaikka se ei olekaan oikea sana, näytössä on jännä vika. Ilmeisesti valmistajalla on ollut kiire tuottaa halpa korkearesoluutioinen näyttö markkinoille, koska ilmeisesti näytön timing, vaimikäsenyoli, ei ole yhteensopivuusvaatimusten mukainen, eli näytön kuva sekoilee ainakin 60 Hz taajuudella ihan sillai et paljaal silmälki huamaa. Lisäksi löysin yhden kuolleen pikselin! Mutta koska  AOC on "ei premium merkki", näytön ISO 9241 -luokitus on 1. Aina oppii jotain uutta, kun säheltää! Luokan 0 näytössä ei sallita yhtään kuollutta pikseliä, luokan 1 näytössä puolestaan sallitaan yksi kirkkaaksi kuollut pikseli, yksi tummaksi kuollut pikseli, kaksi kirkasta tai tummaa alipikseliä ja kolmesta viiteen jämähtänyttä alipikseliä. Olkoon. Ei kiinnosta!

Ja sitten siihen väittelyn aiheeseen! Eli kannattaako mun jättää kabinettiin nykyinen 27" näyttö, jonka 120-hertsinen kuva on kuin sulaa voita verkkokalvoille, vai korvaanko sen 28" näytöllä, jonka tarkkuus laittaa raavaankin miehen kaivamaan takataskustaan suurennuslasia sitä sieltä löytämättä? Kas siinä pulma, jota ei ihan joka jamppa joudu funtsimaan!

Listoitetaanpas ensin 27" Acer-näytön hyvät puolet:
1. Se on jo kiinni kabinetissa.
2. Sen virkistystaajuus on 120 Hz, eli kuva vaihtuu 120 kertaa sekunnissa (vrt. 60 Hz 28" näytössä)
3. Sen resoluutio on "vain" 1920x1080 pikseliä, eli vaatii tietokoneen näytönohjaimelta vähemmän pumppia.

Ja sitten vähän huonoja puolia:
1. Se on kabinetissa kiinni ja millin vinossa. Perfektionistit kautta maan pamauttavat käden otsaansa.

Entä sitten 28" AOC-näytön hyvät puolet?
1. Se on niin kaunis!
2. Se on niin tarkka!
3. Se olisi ehkä Suomen ensimmäinen 4K-kabinetti, ainakin melkein (ensimmäinen ja 4K...)

Onko mitään huonoja puolia?
1. Kabinetin näytön reikä on suunniteltu 27" näytölle, enkä ainakaan vielä onnistunut kaventamaan näytön kuvaa säätämällä. Joten todennäköisesti reikää pitäisi suurentaa.
2. Tasan neljä kertaa tarkempi resoluutio vie mehut näytönohjeimelta ja jättää poloisen itkemään kohtaloaan ja puhisemaan kovaäänisesti.
3. Hyvin suurella todennäköisyydellä näytön VESA-kiinnityksen reiät ovat väärällä korkeudella, joten sovituskappalettakin pitäisi muokata.

Tiukkaakin tiukemman plus/miinus-analyysin perusteella vaikuttaisi siltä, että pelailen 4K-resoluutiolla Skyrimiä aika pitkän tovin, ennen kuin asennan sen kabinettiin vain osoittaakseni, kuinka vähän arvostan plus/miinus-analyysejä. Eli jonain kauniina päivänä se vielä tapahtuu!

Tähän loppuun vielä pari kuvaa "4K"-näytöstä...

Kuva 1. AOC U2868PQU kaukaa.

Kuva 2. AOC U2868PQU paljon lähempää.
Ja vielä lopunpaan kuva kabinetin uusista lisävarusteista!

Kuva 3. Halpaa, mutta superia!

3. marraskuuta 2014

Näin siinä sitten kävi


Heippahei höpönassut!


Taisitte jo luulla, että Kummitus on kuollut, tai vähintäänkin menettänyt molemmat kätensä, koska tuoretta tekstiä ei näy eikä kuulu, ja koska tässä virkkeessä on ihan liikaa pilkkuja, eikös? Tiedoksenne vain, että olen kuin Angmarin noitakuningas: minua ei voi elävä mies tappaa, ja naisista en ole vielä ihan varma.

Kuva 1. Miksi tästä tulee mieleen Fazerin laku-ukko?


Edellisestä tekstistä on jo sen verran kauan aikaa, että nyt pystyy jo vähän analysoimaan elämäntapamuutosten vaikutusta. Välissä on ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä, päiviä jolloin energiaa on ollut loputtomasti, ja päiviä jolloin ei ole meinannut päästä sängystä ylös. On tullut retkahduksia ja parannuksia. Nyt on aika luodata mikä toimii ja mikä ei.


Pätkäpaasto, vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio


Kaikki toimii! Minun tapauksessani orjallinen pätkäpaasto on evolvoitunut käytännössä hyvin epäsäännölliseksi syömiseksi, jossa ei ole mitään logiikkaa. Ensimmäiset pari kuukautta olin joka päivä syömättä keskimäärin 16 tuntia. Jätin siis aamiaisen syömättä ja söin vain pari isoa ateriaa päivässä. Mitä paremmin noudatin VHH-ruokavaliota, sen vähäruokaisemmaksi muutuin, ja sen paremmin kestin nälkää. Hiilareiden syömisellä on ihan selvä vaikutus mielitekoihin ja impulssisyömiseen ja -ostoksiin. Se, että oma koti on herkuista vapaa, helpottaa kurissa pysymistä ihan tuhottomasti! Rasvan lisäämisellä puolestaan on ollut ihan selvä nälkää hillitsevä vaikutus. Ensimmäiset viikot aloitin päiväni Bulletproof-voikahvilla, joka piti nälän helposti pois lounasaikaan asti. Nyttemmin en tarvitse edes voita kahviin, vaan nälkä pysyy loitolla muutenkin. Kananmunat ovat myös loistava nälkää torjuva ruoka. Helppo valmistaa ja nauttia. Paitsi että mikromunasta en tykkää. Haju on liikaa...


Kylmätermogeneesi (eli hallittu kylmäaltistus)


Toimii! Olen ehkä aiheuttanut kylänraitilla hieman pahennusta kävelemällä t-paidassa työmatkoja kylmimmillään -5°C lämpötilassa. Työmatkani on 4,5 kilometriä ja sitä kävelee noin 50 minuuttia yhteen suuntaan. Kävelen tarkoituksella hitaasti... Myönnän, että pakkasaamuina olen laittanut takin päälle puolimatkassa, mutta nollakelistä ylöspäin t-paita riittää hyvin koko matkan. Päässä on pipo ja käsissä hanskat alle +5°C aamuina. Selkäreppu estää myös lämmönmenetystä todella tehokkaasti.

En kärsi vilunväristyksistä enää oikeastaan lainkaan. Työmatkoillakin takki pitää laittaa päälle pelkästään ulkoisten kylmettymisen merkkien takia (kädet alkaa punoittaa). Ensimmäiset puoli tuntia raikkaassa ulkoilmassa on se ”vaikein” osuus, kun keho totuttelee lämpötilaan. Nenä alkaa niiskuttaa ja kämmenet ja sormet tahtoo vähän kylmettyä. Puolen tunnin jälkeen sormet notkistuu ihan kummasti ja tuntuu oikeasti siltä, että säteilee lämpöä! Suurin kompastuskiveni työmatkakävelyssä on musiikin kuuntelu. Hyvä musiikki aiheuttaa minussa ”vilunväristyksiä”. Ja pas*** musiikkia en halua kuunnella. Joten toisinaan iho on kananlihalla ja täysin vääristä syistä...

Niinä päivinä, jolloin en ole kävellyt töihin, olen yleensä käynyt jääkylmässä suihkussa. En kuitenkaan vedä sitäkään överiksi, vaan muutama minuutti riittää hyvin. Oma rutiinini on tällä hetkellä seuraavanlainen: olkapäät 15+15 sekuntia, rintakehä 15+15 s, vatsanseutu 15 s ja selkä (niskaan kohdistettuna) 90 s. Pappismainen liturgisesti laulettava sekuntien laskeminen helpottaa ajan kulumista kummasti. Kylmä suihkukaan ei enää aiheuta vilunväristyksiä.

Jos kylmäaltistuksesta pitää pitemmän tauon (useita päiviä), kylmänsieto heikkenee. Yllätys!


Meditointi (rantaloma)


Toimii! Oma tapani meditoida on seisoskella ulkona vähissä vaatteissa ja paljain jaloin 20 minuuttia. Pidän silmät kiinni ja kuvittelen itseni kuvitteelliselle paratiisisaaren hiekkarannalle. Hento tuulenvire hyväilee huippukuntoista vartaloani, jostain kauempaa kuuluu liikenteen ääniä, linnut laulavat, aurinko on nousemassa merestä, aallot lyövät rantaan. Seison rannalla yleensä yksin. Joskus läheisiä ystäviäni on jossain lähistöllä ottamassa aurinkoa, uimassa, tai rantakahvilassa nauttimassa aamiaista. Yleensä vaihdan luontoäidin kanssa kuulumisia ja pyydän siunausta alkavalle päivälle. Otan paljaiden jalkapohjieni kautta energiaa vastaan ja luovun vastavuoroisesti vapaista radikaaleistani. Puhdistan siis kehoani ja ajatuksiani.

Valitettavasti en ole ehtinyt rantalomalle pitkään aikaan. Jossain kohtaa ensimmäisen kuukauden jälkeen rutiinini katkesi, ja olen sen jälkeen meditoinut hyvin satunnaisesti. Harmi, sillä huomasin selvän eron olotilassani ja esimerkiksi luovuudessani. Nyt pyhä tehtäväni on aloittaa jälleen säännöllinen meditointi. Ihminen tarvitsee arjesta irrottavia kokemuksia, ja ainakin itselleni meditointi on siihen helpoin ja halvin keino. Hyvänä vinkkinä voisin sanoa, että pidä työpäivän jälkeen puoli tuntia omanasi. Älä vastaa puheluihin, kuuntele mielimusiikkiasi, huuda täyttä kurkkua, hakkaa nyrkkeilysäkkiä, tee mitä vain haluat, kunhan saat purettua päivän patoutumat ja saat aikaa rauhoittua ja siirtyä ”siviiliin”. Perheesi kiittää ja pinnasi kestää huomattavasti paremmin vastoinkäymisiä.


Liikunnan minimoiminen, arkiliikunnan lisääminen, seisova työpiste


Toimii, toimii ja toimii! Harrastan nykyään hyvin vähän ”perinteistä” liikuntaa. Olen päässyt kaloriharhaluulosta lopullisesti eroon. Liikunnalla ei voi korvata esim. huonoja ruokavalintoja. Arvaatko miksi? Koska epäterveellinen ruoka aiheuttaa kehossa tulehdusta. Tiedätkö mitä liikunta tekee keholle? Se lisää myös tulehdusta. Olet siis pian kävelevä tulehduspesäke, jota lisäksi väsyttää jatkuvasti vaikka ei pitäisi ja joka sairastuu tavallista helpommin. Tee siis itsellesi palvelus ja pidä vaikka yksi herkkupäivä viikossa (tai kuukaudessa, jos olet itsekurin ja järjestelmällisyyden ylijumala). Ja kun käyt liikkumassa, anna kehollesi sen jälkeen aikaa toipua. Tehokkaasta treenistä toipuminen voi viedä useita päiviä...

Itselleni kertyy ”tehokasta” treeniä viikossa alle puoli tuntia. En väitä, että näyttäisin sen takia alasti Daavid-patsaalta, tai muuten erityisen lihaksikkaalta, mutta omasta mielestäni lihasmassani on vähintään säilynyt entisellä tasolla, tai jopa kasvanut. Harrastan raskaiden esineiden nostelemista (kehonpainoharjoituksia), juoksupyrähdyksiä ja paikallaan hyppimistä (lymfaattista järjestelmää parantavaa liikuntaa). Kävely töihin ei ole minun kirjoissani oikeaa liikuntaa, koska syke ei nouse, ja vauhtini sopisi paremmin Batistini-mainokseen. Työpäivän aikana istun ehkä korkeintaan tunnin. Modasin työpisteeni seisomiseen sopivaksi korottamalla näyttöä ja näppäimistöä ja laittamalla pehmeän maton jalkojen alle.


Joka aamu kuudelta herääminen ja 6.5 tunnin yöunet joka yö


Toimi niin kauan kuin toimi, eli tämäkin kaatui rutiinin katkeamiseen. Säännöllisyys unirytmissä ja heräämisessä on hyvä asia. Aikaa myöten voit oppia jopa heräämään ilman herätyskelloa. Itselläni tämä toimi alkuun hienosti. Heräsin muutamaa minuuttia ennen säädettyä herätystä. Sitten jostain syystä homma ei enää toiminutkaan. Syytän kissaa, koska en keksi parempaakaan syntipukkia. Nyt olisi tarkoitus yrittää tätä hommaa uudestaan, kun kissa on leikattu ja toivon mukaan rauhallisempi öisin... Hyvänä vinkkinä paljastan tässä, että erityisen motivoiva biisi herätysäänenä toimii huomattavasti paremmin kuin se inha piip-piip-piip! Itselläni on tällä hetkellä melodiana Rambo 4:n tunnusbiisi. Se kestää noin kolme minuuttia, joka on juuri passeli aika sängystä nousemisen valmisteluun. Nyt alan kyllä jo vähän kyllästyä, joten seuraavana herätysliikkeen toimeenpanijana saa toimia Power Gloven Far Cry 3: Blood Dragonista löytyvä avausraita Rex Colt.



Rajusti referoiden, edellämainittujen elämäntapamuutosten vaikutus vointiini on ollut erittäin positiivinen. Osa toimii sellaisenaan, osa hieman modifioiden. En ole ollut päivääkään kipeänä näiden elämänmuutosten jälkeen. Flunssan oireita on ollut muutamana päivänä (vilu, arka kurkku, vuotava nenä), mutta niistä on päässyt heti eroon kylmäaltistuksella. Painoni on heittelehtinyt villisti välillä 79.0 - 82.0 kg. Eroa entiseen ei siis ole montaa kiloa, mutta silti peilistä katsoo ainakin omasta mielestäni aika erinäköinen veitikka. Eli se massa mikä on pudonnut, on pudonnut juuri oikeista paikoista. Ja raivokkaasta maca-jauheen käytöstä huolimatta takamukseni ja tissini eivät ole suurentuneet ainakaan kovin dramaattisesti. Voin olla tarvittaessa 24 tuntia syömättä tuntematta silti oloani heikoksi. Jaksamiseni töissä on parantunut. Stressitasoni on huomattavasti alhaisempi kuin ennen. Pidän itseäni parempana ihmisenä kuin ennen. Kusi on siis noussut päähän. Onneksi juon päivän aikana niin paljon vettä, että se ei ole ikinä kovin vahvaa kusta...

No niin. Koittakaahan pärjäillä taas muutama kuukausi näillä, jos en aikaisemmin saa aikaiseksi. Täältä tähän. Jokohan ensi kerralla saisi taas jotain kabinettiaiheista tänne? Vai pitääkö blogin aihe vaihtaa joksikin muuksi?

15. elokuuta 2014

Kummitus muutoksen kourissa

Varoitan heti kärkeen: tämä plökäytys ei liity kabinettiprojektiin millään tavalla. Mene pois, jos muuta odotit!

...
Jokin minua korkeampi voima lähestyi minua kesken kaiken ja teki minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.

KV: ”Ottaisitko vastaan tämän uudenkarhean käyttämättömän kehon, joka on melko täydellinen? Se pystyy hallitsemaan nälkäänsä täydellisesti, sillä on lähes rajattomasti energiaa, se on tosi hyvännäköinen, se ei tarvitse kahdeksaa tuntia unta yössä, herää joka aamu pirteänä kuudelta ja pysyy kunnossa tosi vähällä vaivalla. Kaiken muun hyvän lisäksi voin lyödä tähän erikoistarjouksena just sulle vielä päälle, että se sietää jääkylmiä suihkuja kiljumatta, eikä jätä jarruraitoja kalsareihin.”

Minä: ”Joo.”

KV: ”Oukkidoukki! Pari pikkujuttua vaan jotka mun on pakko mainita, koska muuten menetän korkeamman voiman toimilupani... Eli: 1. Uusi kehosi ei siedä sokeria. Se on suunnilleen niinku kryptoniittia Terikselle. 2. Kehosi pitää ruokkia klo 12-20 välisenä aikana, muutaman tunnin joustovaralla. 3. Uuden kehosi henki haisee ei-hyvältä. Miltäs kuulostaa? Haluatko vielä ottaa tämän kehon vastaan?”

Minä: ”No hyvä on sitten.”

KV: ”It's a deal! Kättä päälle. Otan tuon vanhan jämäsi vaihdossa, jos et tee sillä enää mitään.”

Minä: ”Ei sulla oo kättä. Mutta sopii noin muuten!”

KV: ”Suullinen sopimus on myös okei. Ja jos tulet katumapäälle, niin postimyyntimäinen palautusoikeus on myös voimassa. Eli jos et ole uuteen kehoosi täysin tyytyväinen, saat vanhan kehosi takaisin. Alat vaan syödä kuusi kertaa päivässä mitä huvittaa ja milloin huvittaa, tai vaihtoehtoisesti syödä liian vähän, liikut viisi kertaa viikossa tai et ollenkaan ja nukut niin paljon tai vähän kuin huvittaa. Palautuksessa kuluu muutama viikko, riippuen siitä minkä niminen posti hoitaa toimituksen.”

Minä: ”Mä suostuin jo. Lähe nyt jo meneen, ennen ku mä muutan mieleni!”

KV: ”Lähetän vielä varmistusviestin tästä sun tilauksesta sulle korvien väliin.” *PLIM!*

Minä: ”Joo, kiitti. *PLOM!* Perille tuli. Kiitos hei!”

KV: ”Toivottavasti nautitte uudesta kehostanne. Hyvää päivänjatkoa!”

*PUFFFF!*


Suunnilleen tuollaisen ajatustenvaihdon kävin pääni sisällä tänä aamuna kesken meditaation. Kyllä. Meditaation. Eihän meditoidessa mitään pitäis ajatella, mutta mä olenkin tehnyt sitä vasta viikon (en putkeen), joten antakkee mun olla. Mutta että siis suunnilleen tuollainen olo oli tänä aamuna istahtaessani katsomaan aamun uutisia Bulletproof-kannu käsiä lämmittämässä. ”Olen päätynyt jonkun muun vartaloon. Tavarat on kyllä edelleen paikallaan, eikä mikään kriittinen mitta ole muuttunut, mutta jotenkin tuntuu silti siltä, että jokin on erilaista.” Pläräsin aamulla vaatehuoneessa vaatteita työpäiväksi ja kokeilin huvikseni pienintä t-paitaani ja farkkujani päälle. "Miiitääihmettätämänoituusnyton!!??!”, eli päällehän ne sujahti, toisin kuin paria viikkoa aikaisemmin. SE siis oli muuttunut. Ace Ventura sanoisi: ”Lllläiik ä gläääävv!”. Täytynee nyt vähän avata, että mistä äijä tässä oikein horisee...

Noin viikko sitten ostin fluorittoman hammastahnan ja hammaslangan. Siinä se.

No ei.

Aloitin myös säännöllisen meditoimisen, pätkäpaastoamisen, siirryin paleoruokavalioon, otin muutamia superfoodeja käyttöön ja lopetin kaikkien nettistriimauspalveluiden tilauksen. Joku voi kysyä, että miks hel*?

Psykologin vastaus: ”Kuulostaapa patoutuneelta persoonalta. Tässä yritetään varmaan nyt jotenkin kompensoida tuota lähestyvää kolmenkympin ikää tekemällä näennäisiä parannuksia elämänlaatuun, jotta saataisiin menneisyyden synnit anteeksi.”

Luolamiehen vastaus: ”GROK!!!” *heittää yläfemman*

Minun vastaukseni: ”Miksi ei? Haluanko ottaa elämäni lopultakin haltuun, vai jätänkö sen edelleen yhteiskunnan ja television hoidettavaksi? Olenko niin kompulsiivinen syöjä, etten voi luopua esim. leivästä tai limuista? Kaipaanko tv-sarjoja tai penkkiurheilua niin pahasti, että saan ihottumaa? Haluanko olla toistuvasti väsynyt ja mahdollisesti jopa masentunut? Entä olenko valmis kokeilemaan jotain radikaalia saadakseni aikaan muutoksen? Vieläpä ilman mitään takuuta onnistumisesta? VOI KYLLÄ!

Viikko on nyt kokeiltu. Olen täysin tyytyväinen. Tai no. Ajoitus näille muutoksille olisi voinut olla parempi. Esim. ENNEN kesälomaa... Mutta uutta kehoani en palauta.

Mahdatte ponderoida, paremman lainasanan putteessa, mikä puolestaan voi saada aikaan näin merkittävän potkaisun elämän persuksille? Siitä hammastahnasta se kaikki ihan oikeasti lähti...

Tähän väliin diskleimeri: en väitä enkä todista, että mikään jäljenpänä mainituista teksteistä/videoista perustuisi absoluuttiseen totuuteen, tai toimisi yleismaailmallisesti kaikilla, koska ne ei vaan toimi niin. Voin ainoastaan kertoa omista kokemuksistani. Pessimistit ei pety ja suurin osa ei uskalla edes kokeilla. Mutta siinä se jutun juju piileekin: pitää uskaltaa! Suuri osa muutoksesta tapahtuu kuitenkin loppujen lopuksi pelkästään siellä oman pään sisällä, ja pelkällä uskollakin voi olla merkittävä vaikutus lopputuloksiin. Lukemalla ja katsomalla linkkien takaa löytyvää materiaalia saatat muuttua pysyvästi, tai saada ainakin tarvittavaa motivaatiota muutoksen aloittamiseen. Tai sitten et usko puoliakaan näistä "höpöhöpöjutuista" ja jatkat iloista päivänkakkaraelämääsi hypellen ja laulellen kuin Tom Bombadil. Sanottakoon se nyt tässä, että kohtuullisen sujuva englannin kuultu ja luettu ymmärtäminen auttaa elämässä pitkälle, alalla kuin alalla. Joten sanakirja käteen ja opettelemaan!

Ja nyt vielä hetkeksi takaisin protagonistimme proosaan...

...Ketjureaktion tavoin aloin imemään triplapillillä tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta. Aloitin Karppaajan suositukset -blogista lukemalla fluorihammastahnan haitoista. Katsoin jutussa mainitun dokumentin. Sitten päädyin lukemaan ja katsomaan videoita motivaatiosta, Bulletproof-kahvista, tyydyttyneistä rasvoista (2), Dave Aspreysta, The 21 Conventionista, pätkäpaastosta (2), biohakkeroinnista, sokerin vaaroista (2), meditoinnista... Lista on loputon. Okei, ei viikossa nyt määräänsä enempää videoita ehdi katsoa, mutta ne jotka katsoin, tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Jokin naksahti pääni sisällä: ”Meitä on huijattu!”.

Kuva 1. Morpheus tietää. Ja jos ei tiedä, arvaa.


Mitä sanoisit, jos joku tulisi kertomaan sinulle naama peruslukemilla, että lapsesi keskittymishäiriöt johtuvat rasvattomasta maidosta ja sokerista? Tai että suunnilleen yhtä suuri osa kokistölkin ja olutpullon sisältämistä kaloreista päätyy maksallesi poltettavaksi? Mitä jos joku tulisi sanomaan, että ei ole syönyt yli vuorokauteen ja tuntee olonsa silti ihan normaaliksi? Entä jos joku tulisi sanomaan että ”syö enemmän, niin laihdut”?

Kaksi viikkoa sitten olisin sanonut: ”Mene heimoosi ituinen hippi. Puheesi on silkkaa kuraa korvissani.”, tai ehkä: ”Kiitos, mutta jätän väliin tällä kertaa.”

Nyt sanoisin: ”Kaikkeen sitä onkin pienenä uskonut.”, tai kenties: ”Miksei näin tärkeitä juttuja kuule telkusta?!”

Ja näistä asioista ja omista kokemuksista lisää juttua sitten joskus myöhemmin...

Täältä tähän.

10. huhtikuuta 2014

Xpadder kikkailua: Hierova peliohjain

Kukapa pelimies ei olisi jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt jännetupen tulehduksesta tai pandasilmistä? Jälkimmäisiä et tällä tutoriaalilla paranna, etkä ehkä edellämainittuakaan. Mutta värinä on silti kivaa!

Mitä tarvitset: värisevä peliohjain, Xpadder
Mitä saavutat: käskystäsi värisevän peliohjaimen

Helpoimmalla pääset, jos omistat itseni tavoin Xbox 360:n langattoman ohjaimen joka toimii PC:llä. Ilmainen hintti eli vinkki: Jos omistat Xbox 360:n "tavallisia" langattomia ohjaimia, ne saa myös yhdistettyä PC-ohjaimen "dongleen".

Kuva 1. Xbox 360 Wireless Controller for Windows.



Askel 1: Avaa Xpadder ja valitse nappula josta haluat värinää. (Oletan naiivisti että olet jo määrittänyt ohjaimesi esim. kirjoittamieni ohjeiden mukaisesti...)

Kuva 2. Oikea trigger, valitsen sinut!
Valitsin ehkä hieman machosti oikeanpuoleisen liipaisimen toteuttamaan voimafantasiaani. Tehdään siitä konekivääri!

Askel 2: Avaa "Advanced..."-valikko
Kuva 3. Eli tämän näköinen!

Kuva 4. "Edistynyt" valikko.



Valikon välilehdet tekevät seuraavia asioita:
Assignments: Makroja! Eli siis kirjoittaa vaikka "kikkelikikkelimunamuna", aina kun painat A-nappulaa.
Toggle: ON/OFF -kytkin. Eli siis pohjaan jäävä nappula.
Turbo: = konekivääri. Eli sarrrrjatulinappula.
Rumble: Värinätoiminto ja sen voimakkuus-/puolisuusasetukset.
Set Selector: Näppäinkarttojen vaihtotoiminnot.

Askel 3: Valitse "Turbo"-välilehti

Kuva 5. RoboCop!!!
"Turbo"-välilehdelle päästyäsi nappaa "Enabled"-täppä päälle. Ja kas! RoboCop alkaa pyssyttää! RoboCopin pyssyssä on säädettävä tulinopeus. Kuti lähtee 0.02 - 2.50 sekunnin välein. Saavuttaaksemme RK 62-maisen tuntuman käytämme arvoa 0.08 s (60 s / 700 laukausta). Okei, ei se RK:lta tunnu, koska ei edes tärise vielä. Siitä seuraavassa...

Askel 4: Valitse "Rumble"-välilehti.

Kuva 6. Värinän äärellä.
Nappaa "Enabled"-täppä päälle ja määritä värinäasetukset. Peliohjaimestasi riippuen säädettävissäsi saattaa olla yksi tai kaksi eri värinämoottoria. Xpadder värisyttää esimerkinomaisesti moottoreita niitä säädettäessä, jotta saat tuntuman kohdalleen. Voit myös kokeilla jo konekiväärinappulaasi. Lopuksi kuittaa ikkuna kiinni "OK"-napista.

Ei se vieläkään ihan rynnäkkökivääriltä tunnu... Potkua on aavistuksen vähemmän kuin esikuvassa.
Pääsyy tähän on värinämoottoreissa, jotka eivät ehdi kiihtyä pysähdyksistä tärinänopeuteen 0.08 sekunnin välein.

Jos haluat konekiväärin pysyvän sarjatulella, valitse "Toggle"-välilehdeltä "Enabled"-täppä päälle. Niin helppoa se on.

Ja siinä oli se tutoriaali lyhykäisyydessään. Sitten ei muuta kuin säätämään. Hyvän hierovan ohjaimen saat esim. määrittämällä ristiohjaimen eri suuntiin erilaiset värinäasetukset toggle enabloituna. Ylös vaikka 100 % / 100 %, vasemmalle 70 % / 30%, oikealle 30 % / 70 % ja alas 50 % / 50 %.

Lopuksi voit yllättää vaikka parhaan ystäväsi esittelemällä pelaamisen hyötyjä niska- ja hartiaseudun hieronnalla! Evripadi wins!!!

2. huhtikuuta 2014

Xpadder käyttöohje

Hahaa!

Ollakseni edes jollakin lailla hyödyksi blogini avulla, ajattelin kirjoitella pienen käyttöohjeentapaisen Xpadder-ohjelman käytöstä.

1. Xpadder: Mikä se on? Mitä hyötyä siitä on?

Xpadder on maksullinen ohjelma (7 €), jolla saat muutettua peliohjaimesi akselit ja nappulat näppäimistön ja hiiren nappuloiksi ja akseleiksi. Osaava käyttäjä voi sen avulla ohjelmoida peliohjaimestaan vaikka hierontaan soveltuvan apuvälineen eri värinäasetuksilla ja ohjelmilla. Siis esim. olkapäiden hierontaan, senkin pervo! Peruskäyttäjä puolestaan voi esimerkiksi muuttaa peliohjaimensa hiireksi, tai mediasoittimen kaukosäätimeksi. Mahdollisuuksia on monia, ja jos kykenen kertomaan niistä edes jollakin tasolla ymmärrettävästi, laitan myös muutaman esimerkkisovellutuksen tämän jutun lopuksi, tai kenties erilliseksi postaukseksi. Kuten joskus aikoinaan sanoin, tämän kaltaisia ohjelmia on muitakin, mutta omien positiivisten kokemusteni siivittämänä kerron nyt tästä.

2. Käyttöönotto

Xpadderin asennus on suhteellisen helppo. Asentamista ei käytännössä edes ole. Ohjelma koostuu yhdestä tiedostosta ja käynnistyy melkein mistä sijainnista vain. Lataamisen jälkeen tiedosto kannattaa sijoittaa jonnekin mistä löydät sen tarpeen vaatiessa. Järjestelmän omaa "Program Files" -kansiota kannattaa välttää, mikäli käyttäjätilisi valtuudet ovat astetta tiukemmat (tällöin Xpadder ei osaa tallentaa tietojaan oikein, koska sillä ei ole siihen oikeuksia). Eli luo vaikka oma "Ohjelmat"-kansio ja sinne vielä "Xpadder"-kansio ja sijoita ohjelma sinne.
Käynnistyksen jälkeen ohjelma mm. varoittaa piratismin vaaroista ja kyselee minne haluat tallentaa profiilit ja haluatko assosioida ohjelman luomat tiedostot aukeamaan oletuksena Xpadderissa.

Jos tarkoituksesi on käyttää Xpadderia aina peliohjaimen kanssa, kannattaa asettaa Xpadder käynnistymään Windowsin kanssa automaattisesti. Tämän hoidat ohjelman asetuksista näin:

Kuva 1. Avaa Xpadderin asetukset jakoavaimesta.
Kuva 2. Xpadderin automaattinen käynnistys päälle.
Jos sen sijaan käytät ohjelmaa vain satunnaisesti, kannattaa luoda ohjelman pikakuvake esim. Windowsin työpöydälle. Klikkaa Xpadder.exe -tiedostoa hiiren oikealla näppäimellä ja valitse "Kopioi" (tai jos olet nörtti, tai ammattimainen kopypastaaja, paina CTRL+C). Mene sitten työpöydällesi ja paina uudelleen hiiren oikeaa nappia ja valitse "Liitä pikakuvake".

3. Peliohjaimen kartoittaminen

Nyt päästään toiseksi hauskinpaan osuuteen. Tarkoituksesi on määrittää peliohjaimesta ne napit ja akselit jotka haluat "kartoittaa", eli "mäpätä" uudelleen. Ensimmäinen askel on kytkeä peliohjain kiinni ja vielä tarvittaessa virta päälle. Tämän jälkeen seuraat alta löytyviä kuvallisia ohjeita mahdollisimman tarkasti:

Kuva 3. Make your Choice!















Jos sinulla on useampia peliohjaimia kytkettynä, valitse ylärivistä se, jonka haluat määrittää. Tämän jälkeen valitse peliohjainkuvakkeesta (keltaisen vierestä) "New...".

Kuva 4. Kartoitusta! Ei karvoitusta...
Vasemmasta alakulmasta löytyvät välilehdet tarkoittavat jotain tällaista:
Image - vaihda taustakuva vastaamaan omaa ohjaintasi (ei pakollista).
Sticks - jos ohjaimessasi on analogisia (tatti-)ohjaimia, tässä määrität ne!
DPad - jos ohjaimesi on varustettu ristiohjaimella, tässä määrität sen/ne!
Buttons - jos ohjaimessasi on nappuloita (todennäköisesti on!), tässä määrität ne!
Triggers - jos ohjaimessasi on analogisia liipaisimia, tässä määrität ne!

Itse määritys on helppoa. Laita vain täppä haluamallasi välilehdellä kohtaan "Enabled" ja seuraa ohjelman antamia ohjeita. Kun olet saanut määritettyä haluamasi napit ja analogiset vimpaimet, voit muuttaa niiden sijaintia yläosan lilanvärisessä "laatikossa". Eli jos määritit taustakuvan, voit sijoittaa napit oikeille paikoilleen! Kuinka ilmiselvää! Kun nyt olet määrittänyt napit millilleen oikeille paikoilleen, paina lopuksi "OK".

Kuva 5. Älä unohda tallentaa!!!1 Huomaa millintarkka nappuloiden sijoitus... xD
Palattuasi pääikkunaan on aika tehdä ensimmäinen tallennus. Eli siis avaa peliohjainkuvakkeesta valikko ja valitse "Save As...". Tallenna tiedosto haluamaasi sijaintiin ja anna sille nimeksi vaikka peliohjaimesi nimi, ettet vain mene enempää sekaisin.

Voit siis halutessasi luoda peliohjaimellesi useita erilaisia nappulakonfiguraatioita, jos haluat esimerkiksi määrittää jotain ohjainta varten enemmän nappuloita, tai erinäköisiä ulkoasuja. Käytännössä pärjäät kuitenkin yhdellä konfiguraatiolla, johon määrität kaikki akselit ja nappulat, mutta "mäppäät" vain ne joita haluat käyttää. Nappuloiden mäppäystä varten voit sitten tallentaa eri "profiileja", joihin voit määrittää eri näppäintoiminnot ja vasteajat, yms..

4. Nappuloiden ja akseleiden "mäppäys"

Nyt siihen hauskinpaan osuuteen! Klikkaa haluamaasi nappulaa ja räjäytä tajuntasi!

Kuva 6. Kartoittajan työkalut.
Jos sinun ruudullasi ei näy pusuhuulia, olet tehnyt jotain väärin. Aloita koko prosessi alusta...

...NOT!

Painaessasi jotain nappulaa pitäisi ruudullesi aueta yläpuolella näkyvän kaltainen ikkuna jossa on näppäimistön näköinen kapistus. Voit nyt valita nappulallesi toiminnon painamalla fyysisen näppäimistösi nappulaa, tai valitsemalla sen ruudulla näkyvästä näppäimistöstä!

Kuva 7. Nappulakartoitusprofiilin tallennus. Älä unohda!
Valittuasi toiminnon nappulallesi (itse valitsin mielikuvituksettomasti A-kirjaimen), avaa profiilinhallinnan pudotusvalikko paperiarkkikuvakkeesta ja valitse "Save As...". Tarkoitus on siis tallentaa profiilisi ensimmäistä kertaa. Valitse tiedostolle haluamasi sijainti ja tallenna menemään! Tiedoston nimeämisessä voit käyttää omaa harkintaa. Anna sille vaikka ohjaimen toimintoa kuvaileva nimi, kuten "vibraattori", tai "kaukosäädin".

Nyt voit huoletta määrittää lopuilla nappuloillesi haluamasi toiminnot. Ja sitten kun luulet olevasi valmis, klikkaa diskettikuvaketta (paperiarkkikuvakkeen oikealla puolella ennen jakoavainta) tai valitse profiilinhallinnan pudostusvalikosta "Save". Nyt olet pelastettu.

Nyt peliohjaimesi pitäisi olla käyttövalmis. Eli ei muuta kuin testaamaan!

Kuva 8. Oma aikaansaannokseni.
Yllä oma profiilini Road Rash -peliä varten. Hyvin toimii!

5. Mitä seuraavaksi?

Odottele nyt hetki ja vedä vähän henkeä välillä! Laitan seuraavaan postaukseen asiaa profiilin hienosäädöstä ja optimoinnista. Jos haluat tietää jotain erityistä Xpadderista, tai haukkua epäselviä ohjeita, jätä kommentti! Lupaan pahastua!

Lukemisiin!